"Nämä ominaisuudet lienevät aika hauskoja, mutta en ymmärrä…"
"Miksi minä teille, armolliseni, kaikkea tätä sanon, vaikka olen niin lohduton kun en teistä mitään tiedä? Juuri senvuoksi sen teenkin; sillä kateellinen yö ryöstää minulta onnen nähdä armolliseni kasvojenpiirteitä ja estää teidät näkemästä minua; senvuoksi täytyy minun esittää itseni teille, jotta hiukan tulisimme keskenämme tutuiksi. Siitä syystä uskallan myöskin pyytää teitä lupaamaan, että kulutamme tämän hirmuisen yön juttelemalla toistemme kanssa."
"Teillä on, herraseni, omituinen pyytämistapa; sillä kun noin puhutte, en enään voi kieltää."
"Olen teille erittäin kiitollinen, kunnioitettava naiseni. Minä siis…"
"Herraseni…"
"Anteeksi, en aijo alkaa itsestäni. Niinkuin tiedätte istuu tässä vielä kolmas henkilö; hän on vanhempi ja arvokkaampi ja niin alotan siis hänestä."
Turhaan yritin hänelle vakuuttaa, että olisin suuresti kiitollinen, jos hän minut leikistä säästäisi — turhaan! Hän ei antanut minun puhuakaan.
"Tämä kolmas" — alotti hän lujemmin, jonka vuoksi minä, huomaten yritykseni turhaksi, viisaasti vaikenin — "joka vieressäni, nimittäin oikealla puolellani istuu, on nimeltä Karl Katai ja on tunnusmerkeistä päättäen pappi."
"Varsin hauskaa", nainen virkkoi hiukan hymähtäen.
"Varsin hauskaa", toistin minäkin hiukan epävarmasti, kun en tiennyt pitikö minun nauraa vai suuttua.