"Törres Snörtevold."
Nuorta naista huvitti se niin että hänen täytyi paeta nurkkaan, peittämään nauruaan.
"Kauniisti kaikuva nimi", sanoi hieno herra, "ja millä alalla tahdotte te mieluimmin työskennellä?"
Sitä ei Törres oikein ymmärtänyt; mutta hän vastasi kuitenkin: "Minä tahdon myydä."
"Myydä — vai niin, siinähän sitä juuri taitoa tarvitaankin", sanoi hieno herra puoli ääneen. "Te voitte odottaa täällä hetkisen."
Herra Anton Jessen oli kauppahuoneen ensimmäinen mies ja johti sitä ikäänkuin leskirouva Knudsenin puolesta; kaupungissa kuiskattiinkin että niistä noista varmaankin tulee pari. Hän kiipesi nyt ylös niitä rappuja, jotka veivät kontooriin, missä rouva Knudsen itse istui pulpettinsa ääressä nyt niinkuin oli istunut miesvainajansakin aikana. Hra Jessen pyysi häntä tulemaan alas puotiin ja tarkastamaan muutamaa nuorta miestä, jonka kuului tekevän mieli puotipojaksi.
Rouva Knudsen tuli alas ja vaikka oli muuta tekevinään, tarkasteli hän koko ajan salaa Törresiä. Tämä töllisteli yhä ympärilleen ja oli aivan haihduksissa omiin tuumiinsa aavistamatta kuka tuo nainen oli joka kulki hänen ohitsensa; ja rouvasta näytti että se on tuo tavallinen typerä maalaispoika. Ei se oikeastaan ollut hänen mieleensä ja hän meni sanomaan sitä herra Jessenille.
Mutta kun hän toisen kerran meni ohi, tuli Törres häntä katsastaneeksi ja ymmärsi heti, että tässä on tärkeä henkilö, jolle täytyy tupata kättä.
Rouva Knudsen hymyili vasten tahtoaankin; ja tuli ojentaneeksi kätensä, kun he olivat näin likellä toisiaan. Törres, joka ei ollut koskaan koetellut muuta kuin kovia työmiehen kouria, ihastui tuosta pehmosesta kätösestä niin, että hän kohotti sen ylös sitä tarkastaakseen. "Ei mutta tuollaistapa minä en ole ennen nähnyt milloinkaan", huudahti hän ihmetellen, ja katsoi häntä suoraan silmään.
Rouva Knudsen punastui ja veti kätensä pois; mutta hän ei voinut suuttua tähän hyväluontoiseen talonpoikaispoikaan.