Pari kertaa käveli hän edestakaisin kadulla, ja ajatteli tuota paksua miestä, joka siis oli se rikas Brandt; kauvan tulisi kestämään, ennenkun saisi sellaiselle miehelle kostetuksi, ja sillä välin katsoa tuijotti hän Knudsenin ikkunoihin.
Yhtäkkiä rohkasi hän mielensä, nousi rappusia ja astui sisään.
Knudsenin pitkässä puodissa ei ollut niin valoisaa eikä myöskään niin paljon väkeä kun Brandtilla. Törres aikoi uskoa asiansa pienelle, suloiselle naiselle, joka istui puotipöydän takana; mutta samassa tuli sieltä esille pieni, soma mies, joka varmaankin oli talon isäntä. Hän oli puettu ruudukkaisiin ja juovikkaisiin vaatteihin, kaulus oli korkea, parta musta ja hieno tukka silitettynä alas otsalle.
Törres tarkasteli häntä kunnioituksella ja uudisti ulkomuistista sanottavansa, että eikö täällä tarvittaisi poikaa.
"Minkälaista poikaa?" kysyi tuo hieno herra.
"Puoti poikaa" — vastasi Törres.
"Näyttää pikemmin makasiinirengiltä", sanoi tuo hieno herra häntä kierrellessään ja katsellessaan. Tuo pieni nainen oli kovalla naurutuulella.
Mutta Törres tarkasteli samalla aikaa puotia ja kaikkia tavaroita; mitenhän paljon siinä oli rahaa kiinni tuossa?
Hieno herra jatkoi yhä tarkastustaan — etupäässä naisia huvittaakseen.
"Mikä on nimenne?" — kysyi hän nostaen lasit nenälleen.