Nyt tahtoi hän mennä suoraan — joko Brandt'ille taikka Knudsenille; hän oli jo huomannut hyvinkin kelpaavansa pikkukauppiaalle ja vähempää kuin ruokaa ja asuntoa eivät suinkaan nämäkään voisi hänelle tarjota; kunhan vaan pääsisi ovesta sisään; kyllä hän sitten aina siitä selviäisi.
Tuossa tuokiossa oli hän takaisin keskikaupungilla, mutta kun hän tuli Brandtin nurkkaan, oli kaikki muuttunut. Kaasu oli sytytetty ja suurista ikkunoista tuli valovirta, jollaista Törres ei koskaan ollut voinut ajatella mahdolliseksi edes taivaassakaan. Valkosten, loistavain ja keveiden puotitavarain välistä näki hän muutamia onnellisia olennoita, jotka käyskentelivät puoti pöytien takana tai kiiveskelivät portaita myöten ottamaan hyllyiltä tavaroita — aivan niinkuin enkelit Jaakopin unessa.
Katsahtamatta Cornelius Knudsenin ikkunaan, joka ei vielä ollut valaistu, astui hän urhoollisesti, vaikkakin tykyttävin sydämmin. suoraan tuohon kimmeltävään puotiin.
Hän kysäsi "kauppamiestä itseään", ja eräs nainen, joka parhaallaan palveli ostajia, avasi hänelle puoti pöydän sulun; nähtävästi luultiin häntä joksikin lähetiksi. Törres meni osoitettua tietä — hurmautuneena kaikesta minkä näki, hajusta ja valosta tässä maailmassa, josta hän aina oli uneksinut.
Konttoorin ovi oli auki. Törres astui sisään. Paksu mies luki hattu päässä jotain kirjettä kaasulampun alla. Törres rykäsi ja kysyi eikö täällä tarvittaisi poikaa?
Vihastuneena pyörähti mies ympäri: mutta kun hän näki Törresin, levitti hän käsiään ja huudahti:
"Sitä on pirun poika! — tuleeko se nyt tännekin tuo!"
Törres kiiruhti samassa ulos ovesta; se oli tuo eilinen paksu — hänen vihamiehensä; ja ulos puodista kiiruhti hän eikä saanut henkeään vedetyksi, ennenkun oli kapealla kadulla Cornelius Knudsenin ikkunain alla, jossa oli yksinäistä ja pimeää.
Nyt oli hänen rohkeutensa melkein lopussa ja päivä oli myöskin kohta lopussa. Ei millään muotoa olisi hän tahtonut lähteä hakemaan yösijaa rahan edestä kalliissa kaupungissa. Hänen täytyi keinolla millä hyvänsä saada jotain tointa vaikka kuinkakin vähäpätöistä.
Olisiko palata rihkamakauppiaan luo?