"Niin, mutta minun olisi tarvis päästä paikalla", sanoi Törres.
"Ohoh", — huudahti vanha mies — "niin ne aina ajattelevat ne talonpojat, että kussa tulevat kaupunkiin, niin on puurokuppi voisilmän kanssa jo odottamassa."
Mutta Törres naurahti: "Tottahan täällä lie toki työtä tekevälle näin suuressa kylässä."
Tuo varmuus vaikutti toiseen; tuossa pojassa on jotain, jota ei ole jokaisessa.
"Sinä — sinä voisit koitella' — alkoi hän.
"Paljoko maksetaan puoti pojalle palkkaa?"
"Palkkaako! — Saat olla aluksi tyytyväinen huoneesen, ruokaan ja vähään vaatteita", arveli vanhus.
Törres astui ovea kohden, josta samassa tuli pari tyttöä kauppaa tekemään.
"Niin no, saadaanhan sitten huomenna puhella", sanoi kauppias, jonka täytyi mennä vastatulleita palvelemaan, "mutta lupaa minulle, että tulet huomenna takaisin", huusi hän vielä kerran, sillä hänen oli alkanut tehdä mieli poikaa.
"Kyllä, kyllä", vastasi Törres, mutta kun hän astui ulos hämärästä rihkamapuodista, päätti hän, että tänne ei hän enää koskaan astu jalallaan.