"Ei, eivät ne ole; niissähän oli vaan niin pieniä summia; — tässä ne ovat; — olen koko ajan odottanut sanaa Jesseniltä."
"Aurinkohan on jo laskenut", — sanoi konsuli With, katsoen kelloansa. Pankinpäälikkö naurahti konsuli paralle, jonka tahtoi aina esiintyä mahtavana.
"Minä en ota edesvastaukselleni sitä, että vekselit jätetään maanantaihin asti" — sanoi Törres Vold.
Pankinpäälikkö nyrpisti nenäänsä ikäänkuin olisi tahtonut tutkia ilmaa.
"Pankin ei ole tapana menetellä kiireisesti ja hätäisesti vanhojen asiamiestensä kanssa", — sanoi hän. — "Antamalla heille vähän aikaa —"
Törres Vold keskeytti hänet, tarkastaen omia muistiinpanojaan.
"Paitsi pankkia, on tässä kaupungissa kaksi kauppahuonetta, jotka ovat yhteydessä Anton Jessenin kanssa."
"Brandt ja C. Knudsen", — sanoi konsuli With. Pankinpäällikkö katsahti häneen ja pani sitten rillit nenälleen tarkastellakseen muistoon panoja, jotka Törres hänelle ojensi,
"Sitä suuremmalla syyllä pitää pankin, meidän tapojemme mukaan, osottaa kärsivällisyyttä, kun on suurempia vaikeuksia tulossa."
Toiset vaikenivat; nyt oltiin itse asiassa. Yleisesti tunnettua oli nimittäin, että pankinjohtaja Christensenillä oli myöskin pieni lainaliike osallaan, joka kumminkin aina kun hullusti kävi, näkyi lankeevan pankin osalle; ainakin siirrettiin tappio yhtä tai toista kiertotietä pankkikirjoihin, ennen kuin se oli liian myöhäistä.