"Niin, niin, sitä juuri —" hän tahtoi sanoa että se oli sama asia, mutta takertui ja hämmentyi yhä enemmän.
Mutta rouva Steiner tuli hetipaikalla hänelle avuksi: "Kuka halventaa rakkautta, enemmän kuin miehet?"
"Vaimot" — vastasi Gustaf Kröger, ja kaikki muut nauroivat, vaikka hän väitti totta tarkoittavansa.
Mutta kun samassa mentiin ruokapöytään niin pilstoutui keskustelu kahden ja kahden väliseksi puheluksi.
"Vai vaimot!" — huudahti yhtäkkiä rouva Steiner ja purskahti nauramaan, "kun te nyt kerrankaan puhuisitte totisesti — herra Kröger!"
"Se on täyttä totta, rouva!"
"Te ette kuitenkaan tahtone väittää, että naisten uskottomuus —"
"Me puhuimme rakkauden halventamisesta, ja sitä tekevät monet vaimot, jotka eivät edes viitsi olla uskottomia."
"Vai — niinkö?" kysyi yliopettaja.
"Naisille käy", sanoi Kröger, "niinkuin käy lapsille sokurileipurin ikkunassa; he tulevat vakuutetuiksi siitä, että jos he vaan saisivat luvan, he söisivät suuhunsa kaikki makeiset, jos vaan —"