"Te tiedätte, että vekselit ovat minun kauhuni", sanoi hän.
"Me voisimme kieltäytyä tunnustamasta G. Krögerin papereita", vastasi
Törres.
"Ei sitä voi, se on vanha sitoumus; minä olen sen avun hänelle velkaa; ja apuhan on molemmin puolinen."
"Niin", vastasi Törres, "mutta voisihan tapahtua, ett'emme sitä kauemmin tarvitseisi."
"Me kirjoitamme G. Krögerin papereihin — niinkuin ennenkin", sanoi rouva vähän kiivaasti.
"Niinkuin tahdotte — rouva."
Rouva Knudsen ei ollut mennyt joulupitoihin, sillä hän ei rakastanut suuria seuroja. Mutta kun skandaali seuraavana päivänä kerrottiin hänelle, asettui hän heti Törresin puolelle. Hän tiesi tämän sukkelaksi pojaksi, josta tavattoman lyhyessä ajassa oli tullut taitava kauppias. Mutta ei ollut ollenkaan ihmeellistä, että hän oli joutunut tappiolle niin taitavien naisten käsissä kuin olivat rouva Steiner ja neiti Kröger.
Sentähden piti hän aivan rauhallisesti Törres Voldin puolta, kun Kröger seuraavana päivänä tuli tyhjentämään sappeaan. He erosivat kummallisen kylmäkiskoisesti ja Kröger tunsi, että nyt oli tuo mies tunkeutunut hänen ja hänen parhaan ystävänsä väliinkin.
Törresille ei rouva virkkanut sanaakaan, eikä ollut tietävinäänkään koko asiasta.
— Niin oli hänestä taas tullut kauppias, joka ei ajatellut muuta kuin asioitaan.