Siksi ilmaantui hän komeana ja iloisena ja mitä viattomimman näköisenä
pari päivää juhlan jälkeen Krögerille. Salongissa tapasi hän ainoastaan
Krögerin, joka vastoin tavallisuutta joutui hämilleen, ja samassa tuli
Sofia täti kyökistä tavalla, joka saattoi rouva Steinerin levottomaksi.
"Pikku Julia on maannut aina tanssijaisista asti", — sanoi Sofia täti istuutuen sohvaan.
"Sepä on ikävä; olisin niin mielelläni tahtonut nähdä häntä."
"Julia ei tahdo tavata ketään, ei edes teitäkään; sen on hän suoraan sanonut."
Gustaf Krögerin täytyi nyt puuttua keskusteluun; hän tiesi että Sofia tätillä oli paljon sydämmellään.
"Katsokaas, siihen menee pitkä aika, ennenkun suuri talo saadaan kuntoon jälleen", — sanoi hän.
"Sehän on luonnollista", — vastasi rouva Steiner ystävällisesti, kääntyen hänen puoleensa.
"Talo on totta tosiaan jo kauvan sitten järjestyksessä, kunhan vaan olisi yhtä helppo saada ihmiset kuntoon", — vastasi Sofia täti tuimasti.
"Te näytätte yhtä iloiselta kuin ainakin, rouva Steiner", — sanoi tuo kohtelias Kröger.
"Se onkin hauska kyllä, kun täytyy matkustaa."