"Aijotteko matkustaa?"
"Kyllä, matkustan huomena Kristiaaniaan; … olen saanut kirjeen…"
Hän joutui hämilleen.
"Ainiaaksiko?" — kysyi Sofia täti niin silmiinpistävällä ilolla, että Krögerin täytyi kiiruhtaa puhumaan matkasta, matka-ilmasta ja matkakapineista. Tulipa hän maininneeksi eräitä oivallisia matkapeitteitäkin, joita hänellä oli puodissaan, vaikk'ei hän ylipäänsä mielellään puhunut puodistaan salongissaan ja seuraelämässä.
"Käsken heti paikalla lähettämään muutamia teille valittaviksi", — sanoi hän ja nousi ylös. "En sano vielä jäähyväisiä, sillä tapaammehan me vielä ennen lähtöänne?"
"Sen varmaan teemme", — vastasi rouva ja he tunsivat molemmat helpotuksen.
Rouva Steiner tahtoi nyt niinpian kuin mahdollista päästä Sofia tätistä, mutta tämä ojensihe ja sanoi aivan suoraan:
"En ole pahoillani siitä, että matkustatte."
"Kas, kas!" vastasi rouva Steiner ja korjasi sormikkaitaan. Hän koitti hymyillä, mutta ei tuntenut itseänsä oikein varmaksi.
"En luule, että teidän vaikutuksenne Juliaan on ollut hyvä."