"Hänet tahdotaan varmaankin kasvattaa vanhaksipiiaksi?"
"Ei, päinvastoin tulee hän menemään naimisiin, mutta kunnollisesti — pysyväisesti."
"Olenko minä ehkäissyt teidän tuumanne?" — kysyi rouva Steiner vaaleten.
"Te olette opettanut hänelle niin paljon tyhmyyksiä miehistä, ettei hän enään uskalla luottaa kehenkään."
Rouva Steiner, joka jo oli ovella menossa, sanoi jyrkästi:
"Viimeisen kerran sanon teille, neiti Kröger, että en puhu miehistä vanhojen piikojen kanssa!"
Mutta nyt ei neiti Kröger enään voinut hillitä itseään, vaan nousi sohvasta ja sanoi:
"Niin, vanha minä kyllä olen; mutta vanhapiika, sitä en ole enämmän kuin tekään rouva Steiner!"
He katsoivat hetkisen hämmästyneinä toisiaan. Sofia täti läksi kyökkiin ja rouva Steiner ulos etehiseen. Hän koetti nauraa, mutta ei voinut.
Seuraavana päivänä matkusti hän.