"Etkö luule että minä häntä tunnen?" kysyi Randulf suuttuneena.
"Mutta näetkös, on niin monta mutkaa hänen kanssa; ensinnä on se, jota he sanovat uudesta-syntymiseksi ja kääntymykseksi, — ei uudesta-lunastus, se se ensiksi tulee; — ei! nytpä olen sen jälleen unohtanut, mikä nyt ensiksi tuleekaan?"
"No se on kai ympärileikkaus, sitä kai tarkoitat", sanoi Randulf vakavasti.
Mutta silloin täytyi Jaakko Worsen hymyillä vasten tahtoansa; ja nyt jättivät he jumaluusopin sikseen ja panivat itselleen toisen totillisen.
"Mutta siitä et pääse — Jaakko! se oli sekä synti että häpeä, että luovuit merestä niin aikaisin; ja sen sanoo joka mies, ken sinua kyselee."
"Kyseleekö kukaan minua?"
"Kyselee sinua! Sinua totta tosiaan kysellään Kyöbenhamnista Kronstadt'iin asti. Muistatko tuota paksua neitoa 'Drei Norweger' nimisessä ravintolassa Villanissa?"
"Sielläkö, missä me tanssimme, sinä tiedät?"
"Ei peijakas, sehän oli Königsbergissä; hyvänen aika, oletko jo sen unohtanut? Mutta tuo paksu neito Villanissa itki katkeria kyyneleitä kun kuuli että olit nainut ja jäit kotiin. — Ach du lieber, sanoi hän, was soll nu den arme Minchen machen, kun tuo lustige Jaakko Worse on gegiftet sich!"
"Sanoiko hän todellakin niin?" huudahti Worse liikutettuna. "Mutta kylläpä kerrot sitä hullunkurisesti. Se on kummallista, Tuomas, ett'et koskaan opi puhumaan saksaa —"