"Viides on elämämme lyhyys, joka totisesti huutaa meitä kääntymään. Sillä elämä kuluu nopeasti, ikäänkuin lentäisimme täältä, ja meidän vuotemme pikemmin kuin juttu.
"Kuudes syy on vähäinen luku niitä, jotka autuaiksi pääsevät; sillä portti on ahdas ja tie on kaitanen, joka elämään viepi, ja harvat ne, jotka sen löytävät.
"Seitsemänneksi kuolema meitä uhkaa, joka on lihalle vastenmielinen, ja ajatus kuolemasta on katkera jokaiselle, joka on vangittu maailman hekkumassa."
Worse liikkui levottomasti sängyssä, ikäänkuin olisi tahtonut keskeyttää, mutta Saara jatkoi:
"Meidän pitää myöskin muistaa tuomion päivää, joka on tuleva kuin varas yöllä, jolloin taivahat katoovat suurella melulla; elementit sulavat kuumuudesta ja maa sekä kaikki, mitä siinä on, palaa poroksi.
"Mutta yhdeksäs ja viimeinen syy on helvetin piina, joka kaikista tuskista on suurin ja kauhein. Raamattu hirvittävällä tavalla puhuu kadotettujen tilasta ijankaikkisessa tulessa, jossa käärme ei koskaan kuole eikä tuli koskaan sammu; kadotuksesta, sammumattomasta suosta, joka ijankaikkisesti palaa tulikivellä ja tulella; sitä sanotaan Gehennaksi, joka selitettynä on: ijankaikkinen piina; ja kirjoitettu on: tämä luola on eilisestä valmistettu, — jopa kuninkaallekin — se on syvä ja avara tarpeeksi. Tuo asumus siellä sisällä on tulta ja puuta suurimmassa määrässä; Herran henki on sytyttävä sitä ikäänkuin tulikivi-virtaa."
"Kuules Saara, etkö luule että voisit lukea jotakin muuta?" kysyi Worse levottomasti.
"Helvetin piinan päiviä", jatkoi Saara lukemistansa, "tulee aina kestämään eikä sen vuodet koskaan lopu. Kun niin monta vuotta on kulunut kuin ihmisiä on maailmassa ja tähtiä taivaalla, kun niin monta tuhatta vuotta on loppunut kuin kiviä ja hietaa on meren pohjalla, tulee paitsi näitä vielä kymmenen sataa tuhatta lisäksi. Ne, jotka eivät kadu kuullessansa tätä, he saavat sitä kokea ja tulla repaleiksi revityksi. Kaikki juomarit ja pilkkaajat ja ne, joidenka jumalana heidän vatsansa on, ja ne, jotka palvelevat himojansa, ynnä kaikki epäuskoiset tulevat samana päivänä seisomaan Jumalan tuomioistuimen edessä. Silloin Jumalan majesteetti on ilmestyvä vereen asti kostavalla miekalla ja tuomion sauvalla. Perkele, tuo vanha saatana, on seisova toisella puolella heidän päällekantajanansa ja heidän allansa on oleva helvetin avonainen kita valmiina heitä nielemään."
"Saara, Saara! Älä lue enemmän!" pyysi Worse.
Mutta Saara koroitti ääntänsä ja sanat leikkasivat kuin terävät veitset: "silloin on se julistettava tuo kauhea ja hirvittävä tuomio: menkää pois, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka perkeleelle ja hänen enkeleillensä valmistettu on! Siellä saavat juoda Jumalan ijankaikkisen vihan pikarista, pimeyden valtakunnassa, perkeleen kauhistavassa läheisyydessä, kaikkien Herran kirottujen vihollisten parissa. Siellä surkea ja surullinen Jumalan vihan pauhina on aina soiva heidän korvissansa, siellä on oleva itkua ja hampaitten kiristystä, siellä ei muuta iloa ole kuin hirveä tyhjyys, voivotus ja ääretön valitus. Heidän huutonsa ja ulvontansa on oleva ankara, syvät heidän huokauksensa ja heidän kurjuutensa niin sanomaton, että ulvovat kuin koirat ja villisudet, ja ulvoten, raivoten tulevat he huutamaan kadotuksessaan: voi, voi, voi minua että synnyin maailmaan! Oi ett'en koskaan olisi syntynyt, ett'ei äitini koskaan olisi minua synnyttänyt! Kirottu se hetki, jolloin sikisin, se hetki, jolloin synnyin, ja se päivä, jolloin äitini rintoja imin".