"Saara! Lopeta Jumalan tähden!" huusi Jaakko Worse; hän istui sängyssään, pitäen kiinni siitä molemmin käsin, hikihelmet nousivat otsallensa ja hän vapisi niin että sänky tärisi.
Saara käänsi terävät silmänsä hänen puoleensa ja sanoi:
"Oletko vihdoinkin langennut elävän Jumalan käsiin?"
"Saara, Saara, mitä pitää minun tehdä?"
"Rukoile!" vastasi hän ja meni.
Worse makasi väännellen itseään tuskissa ja vaivoissa, huusi Saaraa, pyysi häntä armahtamaan ja tulemaan hänen luoksensa; hän kuuli että Saara oli viereisessä huoneessa. Vihdoin Saara tuli.
"Saara, miksi olet niin kova minua kohtaan? Semmoinen et ollut ennen."
"Minä en kohdellut sinua oikealla tavalla."
"Luuletko että tämä on oikea?"
"Toivon niin olevan."