Vaan sairashuoneessa istuivat he lukemassa pyhistä kirjoista, taikka joku rukoili sairaan edestä, että Herra pian päästäisi hänet vaivoista ja siunaisi hänen viimeiset hetkensä, suoden hänelle rauhaa.
Jaakko Worse oli maannut ihan liikkumattomana pari tuntia; he eivät tietäneet oliko hän tunnoissaan vai ei. Saara istuutui sängyn viereen ja otti häntä kädestä; ensi kerran hän siten osoitti miehellensä vapaaehtoisen hyväilyn tapaista. Vaan se oli myöhäistä. Worse ei sitä huomannut.
Yön kuluessa myrsky asettui, ja rukoukset sekä lukemiset laimentuivat myöskin. Kaikilla oli ollut niin paljon mielenliikutusta, että väsymys heidät valloitti kun myrsky ei enää riehunut niin ankarasti; sairas makasi äänetönnä ja tyyneenä.
Muutamat nukahtivat; Sivert Jespersenkin ummisti silmänsä; vaan hän ei nukkunut, hän yhä lukua laski. Lukeminen taukosi. Oli vallan hiljaa huoneessa.
Mutta yht'äkkiä kaikki heräsivät. Sillä sängystä Jaakko Worse huusi;
"Laurits! Perhanan poika! ylös ja viiri selville!"
He juoksivat sängyn luo kynttilät kädessä, ja hämmästyneinä he katsoa tuijottivat kuolevaan, luulivat että perkele itse puhui hänen suustansa; Saara oli laskeutunut polvilleen sängyn viereen ja rukoili.
Mutta siinä makasi Jaakko Worse aivan muuttuneena; silmät olivat puoliavoinna eivätkä nähtävästi kyenneet näkemään enään; vaan tuo kärsivä, levoton katse oli poistunut hänen kasvoistansa, olipa siinä melkein tuo vanha, lystikäs laivuri Worse; tuuhea, lumivalkea tukka kauniisti muodosti nuo muuttumattomat myrskylaineet, ja kädet hän hiljaa asetti peitteelle, ikäänkuin nyt olisi jonkun tehtävän suorittanut.
Sillä viimeisellä hetkellä paholainen jätti hänet rauhaan ja kun tauti viimeisen kerran tärisytti hänen vahvaa ruumistansa ja aivot viimeisen kerran vavahtivat, silloin välähti keskeltä kirjavia, epäselviä muistoja ja sekasia ajatuksia, jotka riensivät ohitse, yksi kuva, joka hetkeksi loisti tuon kärsivän miehen mielessä.
Se kuva oli tuo mainio kotiintulo Rio-de-Janeirosta, hänen kunniapäivänsä.
Laivuri Worse seisoi "Perheen Toivossa"; raitis pohjoistuuli puhalteli yli vuonon ja vanha priki hiljaa purjehti satamaan pienillä purjeilla.