Kotona klubissa oli hauskat illat; kaikki huoneet täynnä, ihmisiä istui biljardinkin ääressä, joka muuten oli kielletty.
Joka viimeiseksi tuli, sai aina kertoa missä päin sillit olivat, mikä hinta oli, kuinka monta lukkoa oli käytetty ja mitä muuten pohjoisesta kuului. Se oli ainoa tapa, millä tietoja saatiin, ja näiden tietojen mukaan toimitettiin. Välistä nuo tiedot olivat oikeat, välistä vääriä; välistä oli kalansaalis runsahin kun kerrottiin että meri oli valkoisena, sillit kun oli kääntyneet pois rannikolta; välistä kaikki loppui juuri kun huhu tiesi kertoa suunnattoman suurista sillijoukoista ja saaliista, ja siinä sitten istuttiin varastot täynnä kalliita suoloja ja tyhjiä tynnyriä.
Juotiin myös sangen ahkerasti klubissa illoin kun oli oltu kotona syömässä; silloin ei kukaan enää ajatellut asioita sinä päivänä, vaan silloin laulettiin.
Tavallisesti joku nuori kippari astui esille ja, tehden äänensä niin karkeaksi ja puuromaiseksi kuin mahdollista, kysyi eikö saisi tarjota seuralle lasillista. He tiesivät että hän oli ansainnut yli 100 specie-taaleria yhdellä matkalla, jotta hänellä kyllä oli varaa tarjota.
Kun malja oli asetettu vanhimpien, satamavouti Snell'in ja luotsioltermannin eteen, laulettiin kernaasti uusi silli-laulu nuotilla: "Ja nyt rakkaan sukupuolen malja".
"Ylistäös tunturis uljuutta
Ja laaksois loistoa, Norjan miesi,
Mutt' laula myös mertesi suuruutta,
Vaiheilla vuon jos on huonehes liesi.
Ylt'yli rantaa
Sen aallot kantaa
Hopeeta ja kultaa — näin aarteita antaa
Ve'et Norjallen.
"Ja valas ja lokki kun viestin tuo,
Ett' aallot kiehuvi Ahdin viljaa,
Niin pursista täyttyvi valtava vuo,
Ja syvyys se nielevi verkot hiljaa.
Kas! — vedet valaa
Hopeista kalaa
Ja ruuhet ne riemuten laineilta palaa
Taas rannallen.
"Oi Vellamo, Ahtolan kaunoisin,
Sa kultihin pohjoiset rantamme peitä!
Sua kuohuvin maljoin ma tervehdin
Ja laulan kuin taattomme ennen meitä
Suo viljas iitää
Vesiimme kiitää
Ja riemun viestinä suo lokin liitää
Vuonoimme luo".
He tyhjensivät pikarinsa vanhojen tavalla ja lauloivat laulun toisen perästä vanhan Norjan ja meriliikkeen sekä perustuslain kunniaksi, ja viimein luotsioltermanni sai lauletuksi laulunsa:
"Pidä arvossa vanhukset seppele-päät,
He mit' ovat olleet, sen meistä sä näät.
Myös loistivat nuorina, uljaina he,
Ja että he lempivät, toistamme me."