Mutta Henriette, joka kuuli Saaran itkevän, hiipi hänen sänkyynsä ja tahtoi häntä lohduttaa.
VIII.
Ensimmäinen varjo kippari Worsen autuaallisuudessa oli kohtaus konsuli
Garman'in kanssa, kun Worse meni ilmoittamaan kihlauksensa.
"Hyvää huomenta Worse!" huusi konsuli hänelle vastaan, "hän oli juuri täällä, tuo Bremiläinen kapteni, hän ottaa kernaasti teidät mukaansa; ja koska hän on valmis lähtemään, arvelen parhaaksi että ajatte Smörvikiin tänään; meidän vaunumme tulevat teitä noutamaan kaupungista, jotta voitte lähteä ensimmäisellä sopivalla tuulella."
"Kiitoksia, herra konsuli, mutta — hm —"
"Onko tullut esteitä?"
"On, paha kyllä, on tullut esteitä."
"Joku onnettomuus?"
"Ei, ennemmin onni", hymyili Worse; hän ikäänkuin sieppasi vähän rohkeutta tuosta käännöksestä. "Minä ai'on naida".
"Piru vieköön!" huudahti konsuli, unohtaen kaikki. "Hm — naida — sepä odottamatonta. Kenenkä, jos saan kysyä?"