Tämä mielipide esiintyikin huomattavasti kuudessa niistä yhdestäkolmatta Venni Löfdalille sepitetyistä runoista, jotka tunnollisesti laulettiin hääpöydässä.
Se seikka, että Venni otti Löfdalin, oli käynyt seuraavasti. Venni oleskeli vuoden aikaa Kristianian hienoissa piireissä; siellä oli sinä talvena hovikin ruotsalaisine ynnä muine seurueineen.
Ja kun Karsten Löfdal tuli kotio kesken kaiken tämän — kaikkia muita kauniimpana, hienompana ja miellyttävämpänä ja päälle päätteeksi norjalaisena — joka norjalaisuus pitkän poissaolon kautta ulkomailla oli saanut uutta virkistystä, niin Löfdalissa oli mitä kauneimpi yhdistys siitä, mitä Venni rakasti kotoaan, ja eurooppalaisesta hienoudesta, johon hän oli mieltynyt pääkaupungissa. Ja sitten tulivat he kihloihin ja naimisiin.
Kauan ei kuitenkaan viipynyt, ennenkuin Venni havaitsi erehdyksensä; vanhat ystävät eivät enää panneet vahvaa luottamustansa häneen, vaikkei hänen sydämensä ollut entisestään muuttunut — hän oli yhtä norjalainen, yhtä rohkea vapaus-innossaan; vieläkin huonommin kävi, kun hän muutti tuohon pieneen, vanhan-aikaiseen kaupunkiin, jossa hän jäi ihan yksin miehensä ystäväin seuraan. Mutta erittäinkin kun hän, kuten tänä iltana, luki asioita, jotka ihka elävänä asettivat hänet nuoruutensa aatepiiriin, valtasi hänet jonkinlainen raskas tunne — jokin aavistus siitä, ettei tämä hänen elämänsä jakaminen kahtia voisi johtaa hyvään loppuun.
Abraham murti aluksi suuta Mariukselle, mutta vaipui pian miettimään kovaa kohtaloansa. Marius sitävastoin kuunteli ja alkoipa häntä, huvittaa nuo ankarat iskut oikealle ja vasemmalle, tuo alituinen rauhattomuus ja miekan mittelö — joka oli ihan hänen oman elämänsä kaltaista haisueläinten joukossa.
"Tuossa tulee pappa", keskeytti Abraham.
Rouva vaikeni miehensä huoneesen astuessa, mutta luki itsekseen luvun päähän asti, ennenkuin pani kirjan kiinni.
Professori oli paitahihoillaan kalvoiset ylös kiverrettyinä; hän pyyhki käsiään pyyhiinliinaan kävellessään edestakaisin.
"Hyvää iltaa, pojat! Mitä sinä luet heille, Venni?"
"Snorrea!" vastasi Abraham myhäillen isälleen.