"Nyt täytyy meidän kai tehdä 'das letzte Aufgebot'", tuumi lehtori ja käski taululle kolme, neljä muuta hituria, jotka eivät voineet saada matematiikkaa päähänsä.
Yhdistetyin voimin onnistui heidän vihdoin selvittää kysymys Pythagoraan oppilaista; Mariuksen, joka oli nyhjätty varsin syrjään, täytyi tulla esille ja lukea koko kappale uudestaan ja selittää, että tällä kertaa oli x == 72.
"Nyt rupeamme toimimaan joukoilla kuni Napoleon", huudahti Abel riemastuneena. "Tässä ovat ydinjoukot koossa — todellakin uljas joukkio. Onhan se ihan kuin Certeksen huvinäytelmässä, kun Jörgen-rumpari ja molemmat todistajat ovat olevinaan Ranskan aateliston parahistoa. Hyvää huomenta, hanhiseni; onhan teitä koko kaksi tusinaa."
"Me emme ole mitään hanhia", mutisi Martti.
"Hyvää huomenta hanhiseni; onhan teitä koko kaksi tusinaa, sanoi kettu. Meitä ei ole kahta tusinaa, mutta jos meitä olisi yhtä monta lisään kuin meitä on ynnä puoli kertaa niin paljo, ynnä puolikuudetta ankkaa ja koirashanhi, olisi meitä kaksi tusinaa. Kuinka monta hanhea niitä siis oli, o Martti?"
Mutta ei Martti eikä kukaan muukaan hitureista jäsentänsä järkähtänyt ryhtyäkseen mihinkään toimiin hanhien suhteen, ja kun tätä huvia lehtori Abelin mielestä oli kestänyt tarpeeksi, huudahti hän:
"Menkää kotia, käykää levolle ja veisatkaa tuo vanha virsi: 'Ota pois, Jumal'! päältäm' julma vihas'.' Te saatte kaikki veljellisesti, henkilöön katsomatta, kuutosenne; ja jos tahdotte kuulla mielipiteeni tulevaisuudestanne täällä maan päällä, niin on se tällainen: minä olen sitä mieltä, ett'ette kelpaa tässä elämässä muuhun kuin linnunmunia hautomaan; sinä Martti liikanimeltä — — voit ehkä päästä niin pitkälle, että sinusta tulee kirkkorengin rengin renki. Abraham Löfdal, tule taululle!"
Tultuansa paikallensa, näki Marius, kuinka Abraham vauhdilla kirjoitti taululle hanhikysymyksen: 2 x + 1/2 x + 6 1/2 = 24; mutta hän oli liian väsynyt voidaksensa ihmetellä, liiaksi nyreissään uudesta kuutosesta, jonka hän tiesi tekevän luokasta pääsemisensä vieläkin epävarmemmaksi, mutta erittäin nyreissään oli hän ajatellessaan pientä ryppyä äitinsä suupielessä, kun tämä taas näki 6 todistuksessa.
Kello oli kaksitoista ja vanha akka, joka myi rinkilöitä ja mesileipiä latinalaisille, seisoi jo portaiden vieressä.
Neljännen latinaluokan oppilaat kävelivät takki yllä edestakaisin määrätyllä alueellaan; vielä röijyyn puetut kolmannen latinaluokan pojat seisoivat ryhmissä syöden makeisia, sillä välin kun onnelliset pienokaiset, jotka pääsivät kello 12, syöksyivät ulos lauantaivauhdilla.