"Niitä en tunne; mutta olen varma siitä, että kun varakkaimpain lapsia varten perustettu koulu on niin huono, on koulu köyhäin lapsia varten luonnollisesti vielä paljoa huonompi."
Vaikeasti salaavia olivat sanat, joita rouva Löfdal tänä iltana lausui, jopa vaikeammin salaavia kuin hänen muuten oli tapanansa lasketella; ja herrat katsoa vilkasivat toisiinsa. Mutta rehtorin suopea ja hieman veitikkamainen myhäily otti voiton ja tuli yleiseksi mieli-alaksi; olihan noiden lausuja nainen vaan.
"Minä kyllä luulen tietäväni kumminkin yhden asian, joka harmittaa
Teitä, rouvaseni", alkoi vanha rehtori.
"Mikä se olisi?"
"Se, ett'ette kauniilla, navakkailla pikku käsillänne saa ryhtyä asiaan, ett'ette saa puhdistaa koulua muutamista opettajista ja mielenne mukaan johdattaa itse rehtoria."
"Aivan oikein!" huudahti rouva Löfdal, "juuri se se onkin! Te nauratte kaikki, mutta minä puhun täyttä totta; juuri se se on, ett'en voi tehdä mitään, en niin mitään poikain puolesta, vaikka näen, selvästi näen, hänen turmeltuvan ja voimainsa riutuvan."
"No, no, pikku rouvaseni, niin perin hullusti ei asian laita kaiketikaan liene. Mutta onko Teillä oikeutta sanoa, ett'ette voi tehdä niin mitään poikanne puolesta, jos huomaatte koulun jollakin tavoin erehtyvän? Joka vetoominen —"
"Voi, rehtori hyvä, kuinka saatatte vastustaa minua tässä asiassa! Te tiedätte kyllä hyvin itse, että kolmenkertaiset muurit yleisissä kouluissa ympäröivät lasta, ja Herra armahtakoon sitä isää tai, mikä on vieläkin pahempi, sitä äitiä, joka koettaa pistää kätensä tähän ampiaispesään!"
"Sen seikan suhteen voin sanoa Teille, rouva Löfdal, puhkesi kandidaatti Klausen puhumaan, että tuskin päivääkään kuluu ilman ett'ei luonani käy neljää, viittä ämmää, jotka tulevat puhumaan mikä mistäkin, jota on tehty heidän herttaisille tenavillensa."
"Suokaa anteeksi, herra kandidaatti! Nuo ämmät, kuten suvaitsette heitä nimittää, ovat kivulla ja tuskalla synnyttäneet lapsensa, jota en koskaan ole kuullut yhdestäkään koulu-maisterista, ja jo siitä syystä on heillä oikeus voimainsa ja kykynsä mukaan pitää silmällä 'tenaviansa', jotka heille ovat yhtä 'herttaisia' kuin omamme ovat meille, kun nämä vieraat lapset pakosta jätetään verivieraitten ihmisten haltuun.