"Kylläpä siitä todellakin syntyisi soma akkasaatto, jos rupeisi kuuntelemaan kaikkia heidän lorujansa. Se voisi ottaa kymmenen koulumaisteria hengiltä."
"Se on minusta ihan yhdentekevää!" vastasi Venni-rouva kuivasti. "Äideillä on oikeus ja velvollisuus pitää huolta lapsistaan niin pitkälle kuin voivat — ja Jumala auttakoon heitä sitä tekemään! vaikka koulumaisterit sitten kuolisivat kuni kärpäset — suokaa anteeksi, herra kandidaatti!"
"Mutta — mutta — mutta — rakas pikku Venni-rouvaseni!" huudahti rehtori ja ojensi kätensä rukoilevasti tätä kohden, "eihän Teidän tarkoituksenne vaan mahtane ollakaan, että isät ja äidit tallustelisivat kouluun joka kerta kuin —"
"Ei suinkaan, herra rehtori", keskeytti rouva hymyillen ja tarttui ystävällisesti hänen käteensä, "minä vaan tarkoitan, että soisin, kaikilla meillä vanhemmilla olevan sellaisen harrastuksen lastemme suhteen, vakuutettu kun olen siitä, että tämä harrastus vahvaa ja vilkasta laatua ollessaan, jossakin muodossa ilmautuisi, joten me, jotka kumminkin kustannamme tuon kaiken, voisimme saada jonkinlaisen vaikutusvallan ja silmälläpito-oikeuden koulun äänettömien seinien sisäpuolella tapahtuvien seikkain suhteen."
Prokuraattori Kahrs oli istunut rauhallisesti sulattaen Benjamin-osaansa päivällisestä, sillä välin kun häntä huvitti kuulla tätä vilkasta, lakitiedettä varsin tuntemattomien henkilöiden kesken syntynyttä keskustelua.
Hänestä oli nyt, kun vähitellen paljo vieraita oli kokoontunut rouvan huoneesen, aika saada vähäsen metodia ja logiikkaa keskusteluun.
"Rouvan viimeisessä vastauksessa oli eräs lause, joka antaa minulle oikeutta pieneen kysymykseen", näin alkoi hän leikillinen vakavuus punaisilla, kiiltävillä kasvoillaan "— olihan se vaan nainen; ettekö, korkeasti kunnioitettava rouva, tarkoittanut, että vanhempain harrastuksen lastensa suhteen pitäisi tulla näkyviin todellisessa vaikutusvallassa koulun työhön?"
"Tarkoitin, varsin niin!"
"Tilaisuudessa osoittaa harrastustansa tai jossakin sellaisessa?"
"Niin, jotakin sellaista tahtoisin."