Venni-rouva ei ensinkään ajatellut sitä; hän oli tottunut puhumaan vapaasti huoneessaan; eikä hänen miehensä ollut koskaan mennyt; pitemmälle kuin lieventänyt ja tasoittanut hänen lauseitaan miten paraiten voi.
Mikael Mordtmann oli hetken aikaa kuunnellut rouvan puhetta ja vihdoin sai hän vastustamattoman halun ottaa osaa keskusteluun. Alakuloinen ja herkkä ärtymään kun oli sen tähden, että hän kauppamiehenä oli joutunut tappiolle, valtasi hänet halu päästää entinen vapauden puolustaja irralleen ja hetkeksi heittää pois englantilainen töykeytensä; itse tehdaspuuha oli hänestä kumminkin varmaan mennyt myttyyn.
Hän astui lähemmäksi ja alkoi kauniilla, sievistetyllä puheellaan ja tyyneydellä, joka suuresti ärrytti toisia, erittäinkin apulais-opettaja Aalbomia:
"Minustakin on aina ollut väärä, jopa varsin mieltä liikuttava tämä seikka, että juuri koulu ja kaikki, mitä siihen kuuluu, on kuni aidattu taistelutanner, jossa ainoastaan mitä valituin oppi ja taito saavat luvan tepastella, sillä välin kun isille ja äideille, jotka kuitenkin ovat antaneet kalleimmat panokset tähän peliin, ei ole suotu muuta kuin halpa katsojapaikka ulkopuolella, mistä heidän sallitaan katsella tuota kieliopillista tomua, jota taisteltaissa tuprahtelee ilmaan."
"Hyvä, hyvä!" huusi rouva Löfdal innostuneena, kurottaen hänelle molemmat kätensä; "kuka olisi odottanut sitä Teiltä, herra Mordtmann? Minä luulin suoraan sanoen — no niin, onhan se yhdentekevää, mitä minä luulin; meidän kahden täytyy yhtyä liittoon, näettehän että vihollisia on lähellä ylt'ympärillämme."
Koko joukko herroja oli todellakin tullut sisään, jott'ei rouva Vennin ympärillä ollut ainoasti pieni ryhmä, vaan koko huone täyttyi vähitellen; useat pikkukauppiaistakin, jotka eivät olleet tottuneet isoissa pidoissa olemaan, hiipivät sisälle ja asettuivat pitkin seiniä. Vilkas keskustelu huvitti heitä paljoa enemmän kuin korttipeli, joka monelle heistä oli oikea kauhistus nähdä.
"Mutta kun ette nyt ole tyytyväinen tapaan, millä olosuhteet nykyään ovat järjestetyt" — prokuraattori Kahrs kääntyi yksin-omaisesti rouvan puoleen, ollen olevinaan näkemättä Mordtmannia, mutta kuitenkin muodollisemmalla tavalla kuin ennen; olihan asian laita nyt varsin toinen, kun korkeasti oppinut mies yhtyi tuollaisiin puolettomiin mielipiteisiin; "kun olette niin tyytymätön, rouvaseni, esim. tuohon kurjaan eforaattiin, niin ettekö siis tahtoisi selittää meille sitä käytöllistä tapaa, jolla vanhemmat Teidän aatoksenne mukaan saatettaisiin osallisiksi koulutyöhön?"
"Kyllä, aivan kernaasti", vastasi rouva Löfdal reippaasti; "ensin tahtoisin, että kaikki isät ja äidit, joiden lapset käyvät samassa koulussa, pitäisivät ison kokouksen valitaksensa — —"
"Suokaa anteeksi rouva, että keskeytän teidät", sanoi Mordtmann levotonna, "mutta kun itse olitte niin kohtelijas, että ehdotitte liittoa välillämme, täytyy minun liittolaisenanne mitä järkähtymättömämmin pyytää Teitä luopumaan käytöllisten sääntöjen antamisesta parannuskeinomme toimeen panemisen suhteen."
"Ja miksikä ei rouva saa sitä tehdä, jos suvaitsette kysyäni?" — prokuraattori Kahrs kääntyi ensi kerran suorastaan Mordtmannin puoleen.