Mutta sen vaikutti tuo hullunkurinen poikaystävyys, nuo kiihottuneet mielipiteet rohkeudesta ja uskollisuudesta, joiden lähteen professori aivan hyvin tunsi.
Jo pitkät ajat oli professori aavistanut päättävän ottelun syntyvän itsensä ja vaimonsa välillä pojan suhteen. Hän oli alituisesti koettanut välttää ja lykätä sitä toistaiseksi, sillä hän inhosi riitaa ja toraa perheessä.
Mutta monta seikkaa osoitti nyt ratkaisevan hetken lähestyvän. Hänen luonaan päivälliskemuissa ollutta keskustelua oli kerrottu ja selitetty, jotta se jo oli tärkeä kohta kaupungin sisällisessä historiassa; ja paljo oli professorin täytynyt sulattaa sekä mies- että nais-ystäväinsä luona sen tähden, että hänen huoneessaan voi tapahtua jotakin sellaista, jolla oli niin suuri yhtäläisyys skandaalin kanssa.
Sitä paitsi oli hänen ja rouvan välillä edellisenä päivänä ollut hiljainen epäystävällisyys, kun puhuivat tehtaan osakkeista.
Professori oli suoraa päätä mennyt kauppayhdistykseen, jossa tyhjä nimilista kauan oli kummituksena levännyt, ja kirjoittanut 10 osaketta. Sitten oli tuo liian paljo hänen itse mielestäänkin, mutta oli hänen vaimoansa kohtaan käyttämänsä menettelytavan mukaista.
Nyt, Abrahamin jutun jälkeen, oli hän kokonaan voiton puolella; ja vaikka tuo tapahtuma, Abrahamin käytös, kuinkakin suuresti häntä harmitti, oikeinpa suretti, ei hän kuitenkaan voinut olla jonkinlaisella tyytyvällisyydellä ajattelematta kaikkia pistelijäitä sanoja, joita nyt saisi tilaisuuden purkaa vaimoansa vastaan.
Monta vuotta oli heidän avioliittonsa käynyt hiljaista ja kuivaa uraansa; Venni oli ollut pikainen kiivastumaan, Karsten aina tyyni, valmis peittämään vaimonsa säännöttömyksiä myöhemmin halveksi Venni miestänsä vähäsen, sillä välin kun tätä, joka heti havaitsi sen, kalvoi halu voittaa ja pakoittaa hänet katselemaan asioita samalta kannalta kuin hän itsekin.
"Nyt ovat seuraukset sinun menettelytavaltasi tulleet näkyviin", alkoi hän sen vuoksi kirja kädessä saliin astuissaan; "olen aina sanonut, että turmelet pojan kiihottuneilla mielipiteilläsi, ja nyt on rokka valmisna. Tässä on kirje rehtorilta: Abraham on ollut uppiniskainen koulussa."
"Mutta, Karsten, mitä oikein sanot?"
"Hän on noussut opettajiansa vastaan, herittänyt nyrkkiänsä apulais-opettaja Aalbomille ja sanonut häntä perkeleeksi."