Kihlakunnantuomari vääntelihe tuolilla: "Minä tahdon huomauttaa asianajaja Krusea että tuolla lausunnolla pitää olla rajansa."
Kruse veti tyvenenä esiin kellonsa: "Minä olen pitänyt laillisen ajan."
"Olkoon niin, vaan tavallista on muutoin soveliaasti katsoa, että —"
"Minulla on vaan katsottavanani valtuuttajani hyöty", vastasi Kruse ja käski edelleen kirjoittaa pöytäkirjaan.
"Seuraava asia!" huusi tuomari, kun hän vihdoin lopetti.
Tihrusilmämies etehisessä tunsi väristyksen ruumiissaan; hänen juttunsa, näet sen, huudettiin, hän tunsi nimensä. Huudon perästä tuli lyhykäinen vaitiolo.
"No!" huusi kihlakunnantuomari kiukkuisesti. "Kenen nimiin on juttu kirjoitettu?"
"Asianajaja Boyesenin", vastattiin.
"Vaan Boyesenhan ei ole täällä; kuka ajaa Boyesenin edestä? No!"
Kahrs astui nopeasti tuomiopöydän eteen; hän oli seisonut puhelemassa muutaman virkaveljensä kanssa muutaman akkunan luona.