Tuo outo välikohtaus sammutti kuningattaressa kaiken aviollisen innostuksen. Hän etsi katseillaan, koettaen salata etsimistään, Charnyta, joka seisoi rivissä sotilaan tavoin.
"Kiitän teitä", sanoi kuningatar, kun heidän katseensa yhtyivät, vaikka kreivi sitä olikin koettanut muutaman sekunnin ajan välttää, "kiitän teitä, olette pitänyt lupauksenne."
"Kenelle te puhutte?" kysyi kuningas.
"Herra de Charnylle", vastasi kuningatar rohkeasti.
"Niin, Charny-parka pääsi hyvin vaivaloisesti minun luokseni. Ja…
Gilbert, missä hän on?" lisäsi kuningas.
Kuningatar oli varovainen illalla saamansa läksytyksen jälkeen.
"Tulkaa illalliselle, sire", sanoi hän, vaihtaen keskustelunaihetta. "Herra de Charny", jatkoi hän, "noutakaa kreivitär de Charny. Tuokaa hänet seurassanne. Me aterioimme tuttavallisesti."
Nyt hän oli jälleen kuningatar. Mutta hän huokasi nähdessään, että
Charnyn surullinen ilme vaihtui iloiseksi.