Billot totteli.
"Lähemmäksi, aivan lähelle, jotta kuulette sanani, mutta jotta kukaan muu ei niitä kuule."
"Entä minä, herra Gilbert", kysyi Pitou arasti, viitaten olevansa valmis poistumaan, jos Gilbert tahtoi.
"Jää vain", sanoi tohtori. "Olet nuori, kuuntele."
Pitou avasi korvansa yhtä selälleen kuin silmänsä ja istui ukko
Billotin jalkojen juureen.
Näiden kolmen miehen salainen keskustelu teki oudon vaikutuksen. He istuivat Gilbertin työhuoneessa, pöydän ääressä, jolla oli kasoittain kirjeitä ja papereita, vasta painettuja painotuotteita ja sanomalehtiä. Neljän askeleen päässä heistä oli ovi, jonka takana oli suuri joukko anojia tai valittajia, ja oven vartijana oli vanha, melkein sokea ja yksikätinen palvelija.
"Olen valmis kuuntelemaan", sanoi Billot. "Selittäkäähän siis. Miksi kaikki loppuu huonosti?"
"Katsokaahan tänne, Billot. Tiedättekö, ystäväni, mitä tänä hetkenä teen?"
"Kirjoitatte."
"Mutta mitä kirjoitan, Billot?"