"Millä tavalla?" kysyi maanviljelijä.
"Kuulkaahan, Billot. Näissä aatelisissa ja papeissa, joita te syytätte itsekkäisyydestä, alkoi tämä isänmaallisuuden kuume, joka on kiertävä kautta Ranskan. Tänä hetkenä he kokoontuvat aivan kuin lampaat suuren ojan reunalle. He tuumivat. Rohkein hyppää yli ehkä ylihuomenna, huomenna, ehkä jo tänä iltana. Ja sen jälkeen hyppäävät kaikki."
"Mitä sillä tarkoitatte, herra Gilbert?"
"Että he luopuvat etuoikeuksistaan, läänitysaateliset talonpojistaan, maa-aateliset vuokratiloistaan ja korvauksistaan, kyyhkysaateliset kyyhkyslakoistaan."
"Oho!" huudahti Pitou hämmästyneenä, "luuletteko heidän luopuvan siitä kaikesta?"
"Tästä koittaa suurenmoinen vapaus", huudahti Billot kirkastunein katsein.
"No, kun sitten olemme vapaita, niin mitä sitten teemme?"
"Hitto vieköön!" sanoi Billot hiukan hämillään, "mitä me teemme? Sen saamme sitten nähdä."
"Siinäpä se on!" huudahti Gilbert.
"Sen saamme nähdä!" Hän nousi synkän näköisenä ja käveli vaiti vähän aikaa. Sitten hän tuli maanviljelijän luo ja tarttui hänen kyhmyiseen käteensä vakavan, melkein uhkaavan näköisenä ja sanoi: