Ja hän läksi pois loukkaantuneena, jättäen hämmästyneen Gilbertin huoneeseen.
Kuningatar oli avannut suuttumuksellaan hiukan sitä verhoa, jonka takana täydellisen vastavallankumouksen toiminta kiehui. — Siis, — tuumi Gilbert mennessään kuninkaan huoneeseen, — kuningattarella on joitakin aikeita.
— Siis, — tuumi kuningatar päästyään huoneisiinsa, — tuota miestä ei voi mihinkään käyttää. Hänellä on voimaa, mutta hänellä ei ole alttiutta.
Ruhtinas-raukat, joille sana alttius merkitsee samaa kuin orjamainen nöyryys!
XVI
MITÄ KUNINGATAR TAHTOI
Gilbert palasi Neckerin luo tavattuaan kuninkaan yhtä rauhallisena kuin kuningatar oli ollut kiihdyksissä.
Kuningas rakenteli lausejaksoja, teki laskelmia, tuumi lakiuudistuksia. Tämä hyväntahtoinen, lempeäkatseinen, suoraluontoinen mies, jonka sydän joskus eksyi harhaan kuninkuuteen liittyvien perinnäisten ennakkoluulojen vuoksi, koetti itsepintaisesti voittaa takaisin pikkuseikkoja, kun pääasiat riistettiin häneltä. Hän katseli lyhytnäköisenä eteensä silloin, kun kuilu ammottavana aukeni hänen jalkojensa alla. Gilbertin tuli tätä miestä syvästi sääli.
Mitä kuningattareen tulee, niin hän ei ollut samanlaatuinen, ja Gilbert tunsi kylmäverisyydestään huolimatta, että hän oli niitä naisia, joita täytyy joko intohimoisesti rakastaa tai kuolemaan asti vihata.
Tultuaan huoneeseensa Marie-Antoinette tunsi kuin raskaan painon putoavan sydämelleen. Eihän hänellä kuningattarena eikä naisena ollut ympärillään mitään täydellistä varmaa, ei mitään mikä auttaisi häntä kantamaan musertavaa taakkaa. Kääntyi minne päin tahansa, oli hän näkevinään arkailua tai epäilystä. Hoviherrat olivat levottomia rikkauksiensa puolesta ja myivät tavaroitaan. Sukulaiset ja ystävät ajattelivat maanpakoa. Kaikkein ylpein nainen, Andrée, loittoni vähitellen sekä vierestä että sydämestä.