Suurten tapausten jälkeen oli kuningas vapaa; hän oli tehnyt myönnytyksiä eikä enää välittänyt mistään. Häneltä oli riistetty yleisten asioiden taakka. Hän ei enää tahtonut hallita, koska toiset hallitsivat hänen puolestaan, mutta hän ei suostunut istumaan koko päiviä ikävissään.
Sillä välin kun kansalliskokous petollisesti kalvoi ja jyrsi, oli kuningas metsästysretkellä.
Kun herrat aateliset ja piispat elokuun 1 päivänä luopuivat kyyhkyslakoistaan ja läänitysoikeuksistaan, kyyhkysistään ja pergamenttikirjeistään, tahtoi kuningaskin toisten tavoin tehdä uhrauksia ja hävitti kaikki metsästyspäällikköjen toimet, mutta hän metsästi itse yhtäkaikki.
Kun Flandrian rykmentin herrat söisivät henkikaartin herrojen kanssa, olisi kuningas jokapäiväisen tapansa mukaan metsästämässä, ja ateria olisi lopetettu silloin, kun hän palaisi kotiin.
Tämä asia koski niin vähän häntä, ja hän välitti itse siitä niin vähän, että päätettiin Versaillesissa pyytää kuningattarelta lupaa saada pitää juhla palatsissa.
Kuningattaren mielestä ei ollut mitään syytä kieltää vieraanvaraisuutta flandrialaisilta sotilailta. Hän luovutti näytäntösalin ja salli, että tänä päivänä rakennettaisiin sinne irtopermanto suuremman tilan valmistamiseksi sotilaille ja heidän vierailleen.
Kun kuningatar osoittaa vieraanvaraisuutta ranskalaisille aatelismiehille, osoittaa hän sitä täydellisesti. Ruokasali oli siis saatu kuntoon; puuttui vain salonki. Kuningatar luovutti Herkules-salin.
Torstaina lokakuun ensimmäisenä päivänä, niinkuin olemme jo maininneet, pidettiin nämä pidot, jotka historiassa perin selvästi todistavat, kuinka ajattelematon tai sokea kuningasvalta oli.
Kuningas oli metsästämässä. Kuningatar oli sulkeutunut huoneeseensa alakuloisena ja mietteissään. Hän oli päättänyt olla kuuntelematta ainoatakaan lasien kilahdusta tai ainoatakaan ääntä.
Hänen poikansa oli hänellä sylissään, Andrée hänen lähellään. Kaksi naista teki huoneen nurkassa työtä. Siinä oli hänen ympäristönsä.