"Kuningas on poissa", sanoi hän alakuloisesti; "minä en voi lähteä yksinäni."
"Dauphinin kanssa", sanoivat muutamat ajattelemattomat, jotka eniten pyysivät häntä lähtemään.
"Madame, madame", kuiskasi muuan ääni hänen korvaansa; "jääkää tänne, minä pyytämällä pyydän, jääkää."
Hän kääntyi; se oli Charny.
"Mitä", sanoi kuningatar, "ettekö te olekaan noiden urhoollisten miesten seurassa?"
"Olen tullut sieltä, madame. Siellä vallitsee sellainen intoilu, että se voi enemmän vahingoittaa kuin hyödyttää teidän majesteettianne."
Marie-Antoinettella oli oikkujensa päivä. Tänään hänen teki mieli toimia päinvastoin kuin Charny toivoi.
Hän katsoi kreiviin halveksivasti ja aikoi vastata hänelle pisteliäästi, kun Charny teki kunnioittavasti estävän liikkeen sanoen:
"Minä rukoilen, madame, odottakaahan edes kuninkaan neuvoa."
Hän luuli siten voittavansa aikaa.