"Kuningas! Kuningas!" huusivat monet yhtaikaa. "Kuningas palaa metsästysretkeltä."
Se oli totta.
Marie-Antoinette nousi, riensi kuningasta vastaan, jolla vielä on saappaat jalassa ja vaatteet pölyssä.
"Monsieur", sanoi hän, "tuolla vietetään juhlaa, joka on Ranskan kuninkaan arvon mukainen. Tulkaa! Tulkaa!"
Ja hän tarttui kuninkaan käsivarteen ja veti hänet mukanaan katsomattakaan Charnyn puoleen, joka raivoissaan tarttui rintaansa niin että kynnet repivät siihen naarmuja.
Taluttaen vasemmalla kädellään poikaansa kuningatar astui portaita alas. Edellä meni suuri lauma hovilaisia, jouduttaen hänen astuntaansa. Hän saapui oopperasalin ovelle sinä hetkenä, jona lasit oli täytetty kahdennenkymmenennen kerran ja ne tyhjennettiin huutaen: eläköön kuningas ja kuningatar!
XVIII
HENKIKAARTIN JUHLA
Sinä hetkenä, jona kuningatar kuninkaan ja poikansa kanssa saapui oopperan permannolle, kaikui niin väkevä huuto yltympäri kuin miina olisi räjähtänyt. Huumaantuneet sotilaat, kiihoittuneet upseerit nostivat hattujaan ja miekkojaan huutaen: Eläköön kuningas! eläköön kuningatar! eläköön dauphin!
Soittokunta alkoi soittaa: Oi Rikhard, kuninkaani!