Kuningatar seurasi heitä katseillaan, ja kun ovi oli suljettu, sanoi hän:
"Tänään olisi pitänyt paeta! Tänään se vielä olisi voinut tapahtua.
Huomenna se ehkä on jo liian myöhäistä!"
Hän poistui mennäkseen omiin huoneisiinsa.
Sillä välin sattui palatsin ikkunoihin väkevä valo, kuin tulipalon kuumotus. Suurella roviolla paistettiin tapetun hevosen kappaleita.
XXIV
LOKAKUUN 5 JA 6 PÄIVÄN VÄLINEN YÖ
Yö oli jokseenkin rauhallinen. Kansalliskokous istui kello kolmeen asti aamulla.
Kello kolme, ennenkuin jäsenet poistuivat, lähettivät he kaksi vartijaa tarkastamaan Versaillesia ja sen lähitienoita ja kiertämään puiston kautta. Kaikki oli tai ainakin näytti olevan rauhallista.
Keskiyön aikaan oli kuningatar aikonut poistua Trianonin portin kautta, mutta kansalliskaartilainen ei päästänyt häntä menemään. Hän selitti pelkäävänsä, mutta hänelle vakuutettiin, että Versaillesissa oli turvallisempaa kuin missään muualla.
Hän siis vetäytyi pieneen huoneistoonsa ja rauhoittui nähdessään kaikkein uskollisimmat henkivartijansa sitä suojaamassa.