Billot poistui silloin synkästä kolkastaan ja tuli Gilbertin luo. Hän ei enää kuullut kreivin huutoja, jotka olivat vihloneet hänen sydäntään.
"Voi, tohtori Gilbert", sanoi hän, "tällaista on todellakin kansalaissota, ja ennustuksenne käyvät toteen. Mutta kaikki toteutuu pikemmin kuin uskoinkaan tai itsekään uskoitte. Olen nähnyt noiden rikollisten tappavan kunnottomia ihmisiä. Nyt näen heidän tappavan kunnon miehiä. Olen nähnyt, kuinka tapettiin Flesselles, Laynay, Foulon, Berthier. Koko ruumiini vapisi, ja minä kauhistuin noita ihmisiä! Ja kuitenkin olivat ne kaikki vain kelvottomia", jatkoi hän. "Ja silloin te, tohtori Gilbert, eräänä päivänä ennustitte minulle, että kerran tapetaan kunnollisiakin. Nyt on parooni de Charny lapettu. Minä en enää vapise, vaan itken. Minä en enää kauhistu toisia, vaan pelkään itseäni."
"Billot", sanoi Gilbert.
Mutta Billot jatkoi kuulematta häntä:
"Tuossa on nuori miesparka, joka on surmattu. Hän oli sotilas ja taisteli. Hän ei surmannut, mutta hänet he surmasivat."
Billot huokasi niin raskaasti, että se näytti tulevan koko hänen olemuksensa sisimmästä.
"Minä tunsin tuon miesparan jo lapsena, näin hänen ajavan Boursonnesta Villers-Cotteretsiin pienellä harmaalla hevosellaan; hän toi leipää äitinsä puolesta köyhille. Hän oli kaunis lapsi, jolla oli verevät kasvot ja suuret siniset silmät. Hän nauroi aina. Kummallista! Kun olen nähnyt hänet tuossa makaamassa verisenä ja muodottomana en näe häntä enää ruumiina, vaan aina samana hymyilevänä lapsena, jonka vasemmalla käsivarrella oli pieni kori ja oikeassa kädessä kukkaro… Tohtori Gilbert, minä luulen jo tämän riittävän, eikä mieleni tee nähdä enempää, sillä te olette ennustanut meidän tulevan viimein siihen, että näen teidänkin kuolevan, ja silloin…"
Gilbert pudisti hiljaa päätänsä. "Billot", sanoi hän, "ole tyyni; minun aikani ei ole vielä tullut."
"Vaikka ei olisikaan. Mutta minun aikani on tullut, tohtori. Kotona on viljani pelloilla pilaantunut ja vainiot ovat kylvämättä; minulla on siellä omaiset, joita rakastan vielä enemmän nyt, kun näen tämän ruumiin, jota hänen omaisensa surevat."
"Mitä tällä tarkoitatte, rakas Billot? Oletatteko, että minä alan teitä surkutella?"