"Voinko uskoa noihin sanoihinne?" lausui kuningatar levottomana ja tarkkaavana, luoden Gilbertiin terävän katseen.
"Miksi ette uskoisi, madame, koska teillä on kaikki todistukset suoruudestani?"
"Ihminen muuttuu, monsieur; ihminen muuttuu."
"Madame, olen tehnyt saman lupauksen kuin muutama kuuluisat miehet, ennenkuin vaarallisine aseineen ryhtyivät toimimaan. Minä käytän valtaani vain torjuakseni vääryyttä, jota aiotaan minulle tehdä. Ei hyökkäystä, vaan puolustusta varten; se on vaalilauseeni."
"Oh!" lausui kuningatar nöyrtyneenä.
"Ymmärrän teidät, madame. Kärsitte huomatessanne sielunne olevan lääkärin vallassa, sillä nousittehan joskus kapinaan jo silloinkin, kun teidän olisi pitänyt uskoa ruumiinne hänen huostaansa. Rohkaiskaa mielenne, olkaa luottavainen. Olenhan tänään antanut teille todistuksen pitkämielisyydestäni ja tahdon antaa teille neuvojakin. Tahdon rakastaa teitä, madame. Tahdon toistenkin rakastavan teitä. Tahdon kanssanne väitellä niistä ajatuksista, jotka jo olen esittänyt kuninkaalle."
"Olkaa varuillanne, tohtori!" sanoi kuningatar vakavasti. "Olette vienyt minut ansaan. Ensin pelotatte naista ja sitten tahdotte vallita kuningatarta."
"En, madame, en ole kurja onnenonkija. Minulla on omat ajatukseni ja ymmärrän, että teillä on omanne. Minä tahdon heti, aivan alussa, jyrkästi kumota heittämänne syytöksen, josta ette koskaan luopuisi, sen, että pelottaessani teitä olisin tahtonut orjuuttaa järkenne. Sanonpa vielä enemmänkin, te olette ensimmäinen nainen, missä tapaan kaikki naisen intohimot ja kaikki miehen vallanhimoiset ominaisuudet. Te voitte samalla kertaa olla nainen ja ystävä. Koko ihmiskunta keskittyy määrähetkenä teihin. Minä ihailen teitä ja olen valmis teitä palvelemaan. Palvelen teitä saamatta teiltä mitään, teen kaikki vain oppiakseni tuntemaan teidät. Teen vielä enemmänkin hyväksenne. Jos mielestänne olen palatsin huonekalu, joka ottaa liian paljon tilaa, jos tämänpäiväisen vaikutus ei haihdu mielestänne, niin pyydän teitä siirtämään minut loitos luotanne."
"Loitos!" huudahti kuningatar niin iloisesti, että Gilbert ei voinut olla sitä huomaamatta.
"Asia on siis päätetty, madame", jatkoi hän ihmeteltävän kylmäverisesti. "En siis sano kuninkaallekaan, mitä minulla oli hänelle sanottavaa, vaan lähden. Pitääkö minun mennä kauaksikin, ennenkuin voitte olla rauhallinen, madame?"