Nyt ei Pitou enää juossut nähdäkseen Catherinen, vaan vakoillakseen häntä.
Catherine oli valehdellut. Missä tarkoituksessa?
Oli syy mikä tahansa, Pitou tahtoi saada Catherinen kiinni suorasta valheesta siten hankkiakseen itselleen paremman vaikutusvallan häneen.
Pitou syöksyi pää kumarassa pensaikkoon ja risukkoon, taittoi esteet kypärällään ja tarpeen tullen käytti miekkaansakin.
Kun Catherine nyt ajoi vain kävellen, kuului oksan taittuminen sinne saakka, ja sekä hevonen että ajaja heristivät korviaan.
Silloin Pitou, joka koko ajan piti Catherinea silmällä, pysähtyi ja pidätti hengitystään. Hän tahtoi poistaa kaikki epäluulot.
Mutta eihän tätä voinut loputtomasti jatkua, eikä sitä jatkunutkaan.
Pitou kuuli äkkiä Catherinen hevosen hirnuvan, ja siihen vastasi toisen hevosen hirnunta. Ei voinut vielä nähdä toista hirnuvaa hevosta.
Mutta Catherine löi vitsalla Cadetia, ja tämä, joka oli kävellyt, läksi jälleen juoksemaan.
Lisättyään vauhtia Catherine ennätti viiden minuutin päästä ratsastajan luo, joka yhtä nopeasti tuli häntä kohden.