Tyytyväisyyden mutina tuli äskeisen heikon tyytymättömyyden mutinan sijaan.
"Oho!" ajatteli Pitou, "nämähän ohjaavat minua jo, ennenkuin olen heidän päällikkönsäkään. Mitähän tapahtuukaan siksi tultuani?"
"Koettaa!" sanoi Claude ravistaen päätään. "Oho, se ei riitä."
"Ellei se riitä", sanoi Pitou, "niin koeta itse puolestasi. Luovutan sinulle johdon. Mene apotti Fortierin luo tunnustelemaan hänen pamppuaan."
"Kylläpä kannattaa tulla Pariisista kypäröineen ja miekkoineen, jos pelkää pamppua", sanoi Maniquet halveksivaisesti.
"Eivät kypärä ja miekka ole mikään varustus, ja vaikka olisikin, niin kyllä apotti Fortier löytäisi siitä jonkin raon pamppuaan varten."
Claude ja Désiré näyttivät käsittävän tämän selityksen.
"Siis, Pitou-poikani", sanoi Claude.
Sanaa "poikani" käytetään näillä tienoin suurena ystävyyden tunnusmerkkinä.
"Minä siis suostun", sanoi Pitou. "Mutta ennen kaikkea muuta vaadin kuuliaisuutta."