"Saatpa nähdä, kuinka kuuliaisia me olemme", sanoi Claude, iskien silmää Désirélle.
"Kunhan vain pidät huolen pyssyistä", lausui Désiré.
"Asia on päätetty", sanoi Pitou, joka oli hyvin levoton, mutta jossa kunnianhimo alkoi houkutella uskaltamaan mitä tahansa.
"Sinä lupaat sen."
"Minä vannon."
Pitou ojensi kätensä; hänen molemmat toverinsa tekivät samoin. Tällä tavalla päättivät nämä kolme haramontilaista tähtien välkkyessä metsän aukeamassa julistaa kapinaan koko Aisnen piirikunnan, nämä kolme, jotka olivat Wilhelm Tellin ja hänen seuralaistensa viattomia matkijoita.
Kaikkien vaivojensa palkkana Pitou näki saavansa mahtavasti esiintyä puettuna kansalliskaartin päällikön arvomerkkeihin, ja hänen mielestään täytyi näiden merkkien herättää katumusta tai ainakin saattaa neiti Catherine ajattelemaan menettelyään.
Valitsijoittensa tahdon pyhittämällä Pitou siis palasi asuntoonsa miettien keinoja ja tapoja, joilla voisi hankkia aseet kolmellekymmenellekolmelle kansalliskaartilaiselleen.