Ja hän oli ryhdikäs.
XXXVIII
CATHERINE PUOLESTAAN HARRASTAA VALTIOTAITOA
Ukko Clouis sai kiväärinsä, sillä olihan Pitou rehellinen poika; kun hän kerran jotakin lupasi, piti hän myös sanansa.
Käytyään kymmenen kertaa ukko Clouisin luona Pitousta oli tullut täydellinen krenatööri.
Pahaksi onneksi ukko Clouis ei osannut marssiliikkeitä yhtä hyvin kuin asetemppuja. Kun hän oli selittänyt käännöksen ja puolikäännöksen, olivat hänen tietonsa lopussa.
Pitou turvautui silloin Käytännölliseen ranskalaiseen sotilaaseen ja Kansalliskaartin käsikirjaan, jotka juuri silloin olivat ilmestyneet, maksaen niistä ecun. Päällikkönsä jalomielisten uhrauksien kautta oppi Haramontin kansalliskaarti liikkumaan jokseenkin hyvin harjoituskentällään.
Kun Pitou huomasi harjoitusten käyvän monimutkaisemmiksi, matkusti hän Soissonsiin, missä oli sotilasmajoitus. Siellä hän näki oikeiden upseerien johtavan oikeita pataljoonia, ja yhdessä päivässä hän oppi enemmän kuin kirjoista lukemalla kahdessa kuukaudessa.
Tällä tavalla oli kaksi kuukautta kulunut — kaksi kuukautta työssä ja kuumeessa.
Pitou oli kunnianhimoinen, lisäksi rakastunut, vieläpä onnettomasti rakastunut. Ja kuinka pienen korvauksen hän saikaan! Saadessaan runsaasti kunniaa Pitou oli samalla tuntenut, miten hänessä eli väkevänä se, mitä psykologit nerokkaasti sanovat eläimeksi.