Pitou ihmetteli myös, miksi hän, karhu, ruma ja köyhä, olisi heti voinut herättää rakkauden tunteita nuoressa tytössä, kun ihan hänen lähellään kaunis aatelismies, koko seudun riikinkukko, vaivautui levittelemään pyrstöänsä. Silloin hän huomasi itselläänkin olevan joitakin ansioita. Ja hän vertasi itseään orvokkiin, joka salassa ja muiden huomaamatta tuoksuu.
Vertaus tuoksumisesta oli kyllä melkein liiankin tosi, mutta onhan totuus viinissä, vaikkapa vain Haramontin viinissä.
Kun Pitou tällä tavalla oli voittanut huonot ajatuksensa, tunnusti hän menetelleensä sopimattomasti, jopa moitittavastikin, nuorta tyttöä kohtaan. Hän myönsi, että tällä tavalla hän voi herättää suoranaista inhoa itseään kohtaan ja että siis menettely oli ollut perin väärä. Jos Pitou osoittaa huonoja luonteen ominaisuuksia, niin Catherine tietysti herra Charnyn lumoamana saa siitä tekosyyn, jonka nojalla hän ei tahdo huomatakaan Pitoun loistavia, hyviä ominaisuuksia.
Hänen oli siis osoitettava Catherinelle, kuinka oivallinen luonne hänellä oli. Mutta miten?
Tavallinen mielistelijä olisi sanonut: Tuo tyttö pettää minua ja ilvehtii kanssani; minä saatan hänet häpeämään lemmenseikkailujaan kuin kelvottomia tekoja. Minä teen hänet araksi, syöksen hänet häpeään, teen hänen tiensä lemujenkohtauspaikalle ohdakkeiseksi.
Mutta Pitou, jolla oli hyvä ja kaunis sielu, viinin ja onnen kuumentama, päätti saada Catherinen siihen määrään häpeämään haluttomuuttaan rakastaa hänen kaltaistaan oivallista nuorukaista, että hän joskus voisi tunnustaa ajatelleensa toisella tavalla.
Meidän täytyy tunnustaa, että puhdasajatuksinen Pitou ei voinut otaksua, että kaunis, siveä, ylpeä Catherine voisi herra Isidorille olla muuta kuin keikaileva tyttö, joka hymyili hänen pitsikaulukselleen, nahkahousuilleen ja kannussaappailleen.
Mutta mitäpä välitti juopunut Pitou siitä, että Catherine oli mieltynyt kaulukseen ja kannuksiin?
Jonakin päivänä herra Isidor menisi kaupunkiin, naisi jonkun kreivittären, ei katsoisikaan Catherineen, ja koko romaani olisi unohtunut.
Viini herätti urhoollisessa Haramontin kansalliskaartin päällikössä kaikki nämä ajatukset, joista vanha mies olisi voinut ylpeillä.