ODOTTAMATON LOPPU

Tuskan jälkeen pidot joko kiihoittavat tuskaa tai sammuttavat sen. Kahden tunnin päästä Pitou huomasi, ettei hänen tuskansa ollutkaan kasvanut.

Hän nousi, vaikka kukaan tovereistaan ei enää jaksanut nousta.

Hän piti puheen spartalaisten raittiudesta, vaikka he olivat tukkihumalassa, ja kehoitti kaikkia lähtemään kävelemään, vaikka he kuorsasivat pöydän alla.

Haramontin nuorien tyttöjen kunniaksi on sanottava, että he olivat poistuneet ennen jälkiruokaa, eikä heidän päänsä, jalkansa tai sydämensä olleet millään tavalla häiriintyneet.

Urhoollisista urhoollisin Pitou ei voinut olla tekemättä muutamia johtopäätöksiä.

Kaikesta rakkaudesta, kauneudesta ja rikkauksista ei hänen sieluunsa eikä mieleensä ollut jäänyt muuta kuin Catherinen viimeinen katse ja viimeiset sanat.

Muistinsa puolihämärässä valossa hän ajatteli Catherinen monta kertaa koskettaneen hänen käteensä, tytön olkapään ystävällisesti koskettaneen hänen olkapäähänsä, ja väittelyn keskelläkin olivat muutamat neidon tuttavallisuudet ilmaisseen viehkeyttä ja erikoista kauneutta.

Silloin hän vuorostaan huumaantui siitä, minkä kylmäverisenä oli lyönyt laimin; hän etsi ympäriltään jotakin kuin heräävä mies.

Hän kysyi, miksi hän oli niin ankara nuorta tyttöä kohtaan, jossa oli rakkautta, suloa ja armautta; naista kohtaan, jolla elämänsä alussa hyvinkin saattoi olla harhakuvansa. Olihan jokaisella unelmansa!