"Ja lapseni", huudahti kuningatar.

Gilbert arveli jo sopivaksi keskeyttää.

"Madame", sanoi hän, "kuningasta kunnioitetaan siihen määrään Pariisissa ja hänen läsnäolonsa herättää sellaista innostusta, että jos jotakin pelkään, niin en suinkaan pelkää kuninkaan puolesta, vaan niiden intoilijoiden, jotka voivat joutua hänen hevostensa jalkoihin, aivan kuin hindulaiset fakiirit epäjumalansa rattaitten pyörien alle."

"Monsieur, monsieur", huudahti Marie-Antoinette.

"Tästä Pariisin-matkasta tulee riemukulkue, madame."

"Mutta, sire, te ette vastaa."

"Siksi, että olen hiukan samaa mieltä kuin tohtorikin, madame."

"Ja teillä on tietysti kova kiire päästä nauttimaan tästä riemukulusta", huudahti kuningatar.

"Siinä tapauksessa kuningas olisi oikeassa, ja hänen kiireensä todistaisi vain, kuinka selvästi ja suorasti hänen majesteettinsa osaa arvostella ihmisiä ja asioita. Jota pikemmin hänen majesteettinsa joutuu matkalle, sitä suuremmaksi tulee riemu."

"Ja sen te uskotte, monsieur?"