"Oh, hyvä herra d'Herblay, vain teidänlaisenne hovimies saattaa keksiä tuollaista ajateltavaa pikku seikoista!"
"Lienette tosiaan oikeassa, hyvä herra de Baisemeaux. Vielä pisara tätä volnayta, pyydän."
"Ei pisaraa, vaan lasillinen."
"Ei, ei. Te olette pysynyt muskettisoturina kiireestä kantapäähän, sillaikaa kun minusta on tullut piispa. Pisara minulle, lasillinen teille."
"Olkoon sitten niin."
Piispa ja kuvernööri kilistivät.
"Niin, kenties", jatkoi Aramis tähdäten kirkkaan katseensa rubiininhohteiseen nesteeseen, jonka oli kohottanut kasvojensa tasalle ikäänkuin nauttiakseen kaikilla aisteilla yhtaikaa, "kenties toinen ei huomaisikaan mitään ilmeistä yhdennäköisyyttä tuossa vangissanne?"
"Hoo, kyllä toki, — ken vain tuntee henkilön, jonka näköinen hän on."
"Eiköhän siinä ole mielikuvituksellanne tuntuva osuus, hyvä herra de
Baisemeaux!"
"Ei totisesti!"