"En mitään", vastasi rouva de Bellière vapisuttavan ahdistuksen lamaannuksessa.
"Kultaseni, ensiksikin kuninkaan suosio on tyyten siirtynyt herra
Fouquetilta herra Colbertille."
"Niin, sitä kyllä puhutaan."
"Se onkin luonnollista Belle-Islen vehkeen paljastumisen jälkeen."
"Minulle oli kerrottu, että se linnoitusten ilmestyminen kääntyi herra
Fouquetin kunniaksi."
Marquerite puhkesi niin ilkeään nauruun, että markiisitar olisi sillä hetkellä ilomielin survaissut tikarin hänen sydämeensä.
"Nyt ei ole enää kysymyksessä herra Fouquetin kunniakaan, kultaseni, vaan hänen pelastuksensa", ilmoitti rouva Vanel. "Kolmen päivän kuluttua yli-intendenttiä kohtaa täydellinen tuho!"
"Ohoh, sepä joutuisaa menoa!" virkahti markiisitar hymyillen vuorostaan.
"Sanoin kolmen päivän, kun väkisinkin tahdon pettää itseäni toivolla.
Mutta varmana voi pitää, että kaikki on lopussa jo huomenna."
"Millä perusteella?"