"Mitä nöyryyttävimmästä syystä: yli-intendentillä ei ole enää rahoja."
"Rahamaailmassa, rakas Marguerite, saattaa tänään olla tyhjillään ja huomenna nostaa miljoonia."
"Niin saattoi käydä laatuun herra Fouquetille silloin kun hänellä oli kaksi rikasta ja taitavaa ystävää, jotka kokosivat hänen hyväkseen ja saivat rahoja heltiämään monista lähteistä, mutta ne ystävät ovat kuolleet."
"Kultakolikot eivät kuole, Marguerite; ne ovat kätköissä, joita tutkistellaan, ja niitä löytyy tarpeeksi."
"Näetpä kaikki ruusunhohteessa, Elise, — mutta ikävää vain on, että sinä et ole yli-intendentin Egeria, osoittaaksesi hänelle aarteiston, mistä hänen sopii ammentaa kuninkaan eilen pyytämät miljoonat."
"Miljoonat?" toisti markiisitar säikähtyen.
"Neljä… parillinen luku."
"Kunnotonta!" mutisi rouva de Bellière tuon raivoisan ilakoimisen kiduttamana… "Kai yli-intendentiltä neljäkin miljoonaa riittää", vastasi hän miehuullisesti.
"Jos ihmeeksi vielä riittäisikin tähän vaatimukseen", tuumi Marguerite, "niin tuskinpa enää lähtee sitä erää, jota kuningas pyytää kuukauden kuluttua."
"Kuningas aikoo yhä saada häneltä suuria summia?"