"En siis minäkään paljon erehtynyt. Mutta kehyksillä on myös arvonsa."
"Niin, ne erikseen. Jos minut kutsuttaisiin välittämään tällaisten kalleuksien myyntiä, niin tyytyisin pitämään palkkionani vain kehyksien kullan; saisin siten hyvinkin viisi kolmattatuhatta livreä."
"Sepä hauskaa! Otatteko siis ansaitaksenne sen hyvityksen sillä ehdolla, että muutatte jalokivet käteiseksi rahaksi?"
"Mutta, madame", huudahti kultaseppä säikähtyneenä, "ettehän toki myy korujanne?"
"Älkää nyt ollenkaan huolestuko, herra Faucheux, vaan antakaa minulle suora vastaus. Te olette rehellinen mies, kolmenkymmenen vuoden aikana olette ollut väleissä sukuni kanssa, tunsitte isäni ja äitini, jotka ensin käyttivät teidän isänne apua. Puhuttelen teitä senvuoksi kuin vanhana ystävänä; otatteko näiden kehyksien kullan palkkioksenne, toimittaaksenne minulle arvioitsemanne summan käteisenä?"
"Kahdeksansataatuhatta livreä! Se on tavaton erä!"
"Onhan kyllä."
"Mahdotonta saada pikaisesti kokoon yhdellä kertaa!"
"Oh, ei suinkaan."
"Mutta ajatelkaa, madame, millaista melua seurapiirissänne herättäisi tieto jalokivienne myynnistä!"