"Athénais on tänä iltana avomielinen", sanoi Montalais. "käyttäkäämme sitä hyväksemme."
"Niin, se käy laatuun, sillä tänä iltana voisi sydämestäni saada heltiämään syvimmätkin salaisuudet."
"Olisipa siis nyt markiisi de Montespan saapuvilla!" virkkoi Montalais.
"Luuletko, että rakastan herra de Montespania?" jupisi kaunis neitonen.
"Onhan hän toki komea mies?"
"On, ja se ei ole pieni etu minun silmissäni."
"Siinäpä se."
"Sanon enemmänkin, — hän on kaikista täkäläisistä aatelismiehistä pulskin ja…"
"Mitä tuolta kuuluu?" havahtui la Vallière huomauttamaan, hätkähtäen sammalpenkillä.
"Peura varmaankin pakenemassa oksien alle."