"Minä pelkään vain miehiä", sanoi Athénais.
"Kun ne eivät ole herra de Montespanin kaltaisia?"
"Lopeta jo se naljailu… Herra de Montespan osoittaa minua kohtaan huomaavaisuutta, mutta se ei mitään merkitse. Samoinhan herra de Guiche esiintyy Madamea kohtaan."
"Kreiviparka!" surkutteli la Vallière.
"Miksi parka?… Onhan Madame kaiketi kyllin kaunis ja ylhäinen nainen."
La Vallière pudisti surumielisesti päätänsä. "Rakastaessa", sanoi hän, "ei tule kysymykseen kauneus eikä ylhäisyys, hyvät ystävättäret: rakastaessa saavat merkitystä vain rakastetun sydän ja silmät."
Montalais remahti nauramaan. "Sydän, silmät, — voi siirappia!" ivasi hän.
"Puhun omasta puolestani", vastasi la Vallière.
"Yleviä mielipiteitä!" myönsi Athénais suojelevasti, mutta kylmäkiskoisesti.
"Etkö sinä ajattele samoin?" kysyi Louise.