"Mutta", lisäsi Malicorne oitis, "minä en ota omaan huostaani päähuonetta."
"Niin oikein!" virkkoi isäntä ymmärtävän näköisenä. "Erityisistä syistä, jotka käsitätte myöhemmällä, minun on otettava asunnokseni vain pieni viereinen kamari."
"Niin, niin, niin", äänteli isäntä.
"Ystävä asettuu sitten saliinsa ja hoitaa luonnollisesti sen perusteella oman tilinsä."
"Aivan oikein, niinhän se oli sovittu", vastasi isäntä.
"Oli sovittu?"
"Sanasta sanaan."
"Merkillistä!" mutisi Malicorne. "Asia on siis selvä", hän lisäsi isännälle.
"Ihan."
"Kaikki hyvin sitten. Kun siis nyt käsitätte asian… sillä olemmehan selvillä, vai mitä?"