"Hiisi vieköön", pitkitti järkeilijä, "tässä tunkeilee ihmispaljous, joka tahtoo survoa minut jalkoihinsa ja katsoo minut kovin halvaksi tai oikeastaan ihan mitättömäksi, koska he ovat englantilaisia ja minä ranskalainen. Jos kaikilta noilla ihmisiltä kysyttäisiin: 'Kuka on d'Artagnan?' niin he vastaisivat: Nescio vos. Mutta sanottakoonpa heille vain: 'Kas, tuossa menee kuningas, tuossa menee herra Monk', niin hepä yltyvät kiljumaan: 'Eläköön kuningas! Eläköön herra Monk!' kunnes läkähtyvät. Kuitenkin", hän jatkoi silmäillessään joukon tulvimista älykkäin ja toisinaan ylpeästi välähtelevin katsein, "harkitkaa hiukan, hyvät ihmiset, mitä Kaarle-kuninkaanne on tehnyt, mitä herra Monk on tehnyt, ja ajatelkaa sitten, mitä on saanut aikaan tämä köyhä tuntematon nimeltä d'Artagnan. Totta sentään on, että te ette sitä tiedä, koska hän on tuntematon, mikä tietenkin estää teitä siitä vertailusta. Mutta joutavia, eipä väliä! Se ei estä Kaarlea olemasta suuri kuningas, vaikka hän onkin värjötellyt kaksitoista vuotta maanpaossa, ja herra Monkia olemasta suuri päällikkö, vaikka hän onkin arkussa tehnyt matkan Hollantiin. Kun siis on selvä totuus, että toinen on suuri kuningas ja toinen suuri sotapäällikkö, niin: Hurrah for the king Charles II! Hurrah for the captain Monk!"

Hänen äänensä sekaantui tuhansien katselijain pauhinaan halliten sitä hetkisen, ja vielä paremmin esiintyäkseen uskollisena intoilijana hän kohotti hattunsa ilmaan. Joku tarttui käsivarteen sen parhaillaan viuhtoessa rajatonta kuningasmielisyyttä.

"Atos!" huudahti d'Artagnan. "Sinä täällä?" Ja ystävykset syleilivät toisiaan.

"Sinä täällä", jatkoi muskettisoturi, "etkä kuitenkaan esiinny kaikkien noiden hovilaisten seurueessa, kreiviseni? Mitä! Olet juhlan sankari etkä silti ratsasta palautetun majesteetin vasemmalla puolella niinkuin herra Monk kyllä komeilee oikealla! En totisesti laisinkaan ymmärrä sinun ja kuninkaan välejä, paitsi että hän on sinulle suuressa kiitollisuudenvelassa."

"Aina naljailutuulella, hyvä d'Artagnan", sanoi Atos. "Etkö siis milloinkaan paranna itsestäsi tuota säädytöntä vikaa?"

"Mutta ethän ole mukana juhlakulkueessa?"

"En ole mukana syystä etten tahtonut."

"Ja mikset tahtonut?"

"Minä en ole mikään Ranskan kuninkaan asiamies, lähettiläs tai muu edustaja, ja minusta ei ole soveliasta muutoin näyttäytyä muun kuninkaan seurassa kuin sen, jonka Jumalani on antanut valtiaakseni."

"Hitto, näyttäysitpä hyvin likeisenä isä-kuninkaan seurassa!"