"Että minä en ole yksin, — että minulla on tovereita, ja millaisia tovereita ne ovatkaan!"
"Oh, niin, minä tunnen heidät!"
"Valitettavasti, mylord, ja hekin tuntevat teidät."
"No!"
"No, ka, he ovat Boulognessa ja odottavat minua."
"Ja te pelkäätte…?"
"Niin, pelkään todellakin, että he minun poissaollessani… Turkanen, jos vain olisin heidän luonansa, voisin kyllä vastata heidän vaitiolostaan!"
"Enkö ollut oikeassa, kun sanoin, että jos vaaraa todella on olemassa, se ei tulisi hänen majesteettinsa taholta, joskin hän on hiukan taipuisa naljailuun, vaan pikemminkin toverienne piiristä, joiksi niitä sanotte!… Joutua kuninkaan kiusoiteltavaksi, se vielä on siedettävää, mutta armeijan renttujen… God damn!"
"Niin, minä käsitän, se on sietämätöntä, ja juuri sentähden nyt tulinkin kysymään, ettekö pidä parhaana, että minä lähden Ranskaan niin pian kuin mahdollista."
"Kyllä, jos luulette, että teidän läsnäolonne…"